Talven iloa potkukelkkaillen

Pakkaspäivä Saimaalla

Aloitin talvilomani automatkalla Rantasalmelle. Loman aluksi teki mieli päästä  ulkoilemaan  jäälle Jarin ja lapinkoira Miskan kanssa. Potkukelkkailu tuntui meille kaikille sopivan leppoisalta ja luonnonläheiseltä lajilta.  Varustauduimme retkelle aurinkoisessa pakkassäässä. Miskalle varasimme varusteiksi valjaat, hihnan ja vesikupin sekä herkkuja, minulle ja Jarille reppuun juomista, välipalaa, kameran sekä taukoa varten lämpimiä vaatteita.  Sää ei ollut tuulinen, mutta 15 asteen pakkanen oli sen verran napakka, että kahdet sukat, kalsarit ja paidat sekä villapaita eivät olleet välikerroksina lainkaan liiottelua. Mukavalla retkellä ei saa tulla kylmä, nälkä eikä harmi.

Jari ja Miska

Lähdimme potkukelkkailuretkelle liikkeelle aamupäivällä Poronsalmelta, jossa Järvisydämestä voi vuokrata perinteisen tyylin potkurin tai Kickspark-potkukelkan jääjalaksilla. Jarilla on jäälle sopivat nastalliset vaelluskengät ja minä tarvitsin vaelluskenkiini lisävarusteeksi lainaksi karpposet eli kenkiin kiinnittävät jääraudat. Koiran kanssa liikuttaessa Kickspark tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Miskalla ei ollut vetovaljaita  potkuria vetämään, vaikka menohaluja siltä löytyikin.

Miska ihailee maisemia

Jutustelin Jarille retkelle lähdettäessä, että sain joululahjaksi 5-vuotiaana punaisen puisen potkurin. Muistelin, että se oli paras joululahjani ikinä. Punaisella potkurillani kiidin lujaa lumisia teitä pitkin lapsuudessa Heinävedellä. Nostalgisista tunnelmista pääsimme liikkeelle kohti kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa Kaarnetsaarta. Lähtiessämme jäälle koiran kanssa paikallinen poliisi jutteli meidän kanssamme. Lapinkoira Miska on nyt sitten poliisin tuttu. Tosin eri merkeissä kuin eteläisessä Suomessa karkailleet isänsä Vanja ja ukkinsa Fedja. Moottorikelkoilla liikkuvat poliisit tapasimme uudestaan reitillä Kaarnetsaaren lähellä.

Poliisit virkatehtävissä valvomassa moottorikelkkailua

Koiran kanssa potkukelkkailu sujui luontevasti ja Miska ravasi rennosti vierellä reitin lumen puolella. Minulla oli vyötäröllä leveä koiran hihnan kiinnitystä varten oleva vyö, jota kutsun "handsfreeksi". Silloin voin pitää kädet vapaana, ohjata koiraa äänellä tai tarvittaessa ottaa hihnasta kiinni. Alkumatkasta Miska laukkasi reippaasti ja suhtautui ohisuihkiviin luistelijoihin ja hiihtäjiin lapinkoiran rauhallisuudella. Miskalla riitti myös ihailijoita ja rapsuttelijoita reitin varrella. Minä ihastelin lumista järvimaisemaa.

Hyvässä vauhdissa Miskan kanssa

Aiempina talvina olin hämmästellyt Jarille sitä, miten paljon Rantasalmella olemme tavanneet jäällä eri ikäisiä ihmisiä ystäviensä ja perheidensä kanssa.  Jäällä liikkuminen ja juttelemaan pysähtyminen on paikallista rentoa sosiaalisuutta. Jos siis haluaa tavata talvella ihmisiä, kannattaa mennä jääreitille. Pakkaspäivän aurinko, valkoisena hohkava lumi, huurteiset puut ja sininen taivas houkuttelivat monia ihmisiä myös ottamaan kuvia.

Jari kuvaamassa

Pakkasmetsää

Potkuttelimme rauhallista tahtia Kaarnetsaareen. Vähitellen oma tekniikka alkoi kehittyä Jarin mallia seuraten Kicksparkin kanssa ja pitkät liukuvat potkut veivät vauhdikkaasti eteenpäin. Tuuli humisi korvissa ja viima sekä reipas liikunta sai posket punottamaan. Tuntui hyvältä saada kroppaa liikkeelle ja raitista ilmaa keuhkoihin. Miska halusi välillä pysähdellä koipeaan nostamaan tai kiskomaan varpaiden väliin jäänyttä lunta pois. Hyväturkkisena ja vahvana koirana se pärjäsi jäällä hyvin.

Potkukelkkailen Miskan kanssa

Lapinkoiran iloa

 Kaarnetsaaressa oli lettukahvila auki ja kävimme siellä lämmittelemässä takkatulen äärellä, herkuttelemassa kahvilla ja laskiaispullilla sekä juttelimme leppoisasti ihmisten kanssa. Liikkeellä tuntui olevan vain hyväntuulisia ihmisiä. Miskalla oli juoma- ja herkkutauko ulkona ja pari tyttöä käväisi ottamassa selfiet sen kanssa. Tietenkin Poronsalmessa porokoiran kanssa !

Takkatulen lämpöä

 

Kahvilan herkkuhetki

Miska poseeraa

Paluumatkalla porokoiran vauhti alkoi tasoittua ja sen tassunputsaustaukoja oli useammin. Meitä vastaan tuli erilaisia kulkupelejä: pari moottorikelkkaa sekä maastopyörällä ja fatbikeilla liikkujia. Muutamat lapset saivat mukavaa kyytiä ahkioissa ja pulkissa. Hoidetulla jäällä on turvallista liikkua. Jäällä liikkumisessa on kuitenkin omat sääntönsä Linnansaaren kansallispuiston alueella.  Reitit on suunniteltu siten, etteivät ne häiritse norpan pesintää ja ihmisille on tiedotettu alueet, joilla liikkuminen häiritsee uhanalaista norppaa. 

Miska nautti lumesta

Maisemaa reitin varrelta

Iltapäivällä palasimme retkeltä syömään ja kahville. Miskallekin maistui ruoka ja lepo. Jarin itsekerätyistä sienistä tekemä keitto oli herkullista. Kuuden kilometrin potkukelkkailuretki ei tuntunut vielä kovin rasittavalta kropassa, joten päätimme lähteä samana iltana takaisin jäälle  auringonlaskua kuvaamaan, sillä näytti että sinne olisi tulossa hienoa pakkasusvaa. Miska sai jäädä lepäämään Jarin  kotiin. 

Olemme usein kiirehtineet sopivaan paikkaan kuvaamaan yhdessä maisemia auringonlaskun hetkellä ja vitsailleet olevamme "Auringonlaskujen metsästäjiä." Lainasimme uudestaan Järvisydämestä potkureita ja meiltä kysyttiin menemmekö romanttisesti katsomaan auringonlaskua. Jari totesi: "Ei kun kuvaamaan." Pääsimme kamerareppuinemme takaisin jäälle ja Jari huolestui ennätämmekö ajoissa ennen auringonlaskua hänen ajattelemaansa paikkaan. Aurinko alkoi painua pikkuhiljaa taivaanrannan taakse ja potkurimatkalla saaren lähelle tapasimme matkalla pari Jarin tuttua. He halusivat jutustella, mutta koska meillä oli ajatus päästä kuvaamaan suoriuduimme tilanteista lyhyesti tarinoiden ja hiukan rivakammin potkutellen vauhdikkaasti eteenpäin. 

Sininen hetki Saimaalla

Saimme otettua erilaisia kuvia  ja näimme päivän viimeiset retkiluistelijatkin romanttisesti auringon laskiessa. Kolmen kilometrin paluumatka Poronsalmelle meni leppoisasti jutustellen ja totesimme, että  päivässä oli huomaamatta kahdella retkellä tullut yhteensä 12 kilometriä potkukelkkailua. Illalla sauna tuntui todella hyvältä. 

Auringonlasku Saimaalla

Yhdessä kohti auringonlaskua

Innostus potkukelkkailuun jatkui lomani aikana. Muutaman päivän jälkeen menimme uudestaan potkukelkkailemaan Jarin ja Miskan kanssa Kaarnetsaareen, sillä se tuntui koiralle sopivalta matkalta. Aurinkoinen pakkassää suosi meitä ja olisin voinut olla hiljaisessa ja rauhallisessa talvisessa järviluonnossa  loputtomiin. Talvisia päiviä oli edelleen luvassa, joten niistä pääsimme nauttimaan vielä monta kertaa.
 

Näkymä Kaarnetsaaresta

Poronsalmelta pääsee 18 kilometrin matkan Linnansaaren kansallispuiston halki Oraviin jäälle aurattua reittiä pitkin. Reittimaksu on 8 euroa päivässä. Reitin kuntoa voi seurata ennen retkelle lähtöä tai suunnitella aktiviteetit etukäteen jäätilanteen mukaan. Jos ei ole paras luistelusää, voi potkukelkkailla, hiihtää, lumikenkäillä tai vaikkapa mennä ratsastamaan läheiselle Töppövillan vaellustallille.

Eri puolella Suomea on jääreittejä, joilla voi luistella ja potkukelkkailla tai hiihtää reitin varrella. Jos  innostuu lajista niin, potkukelkkailussa voi kilpaillakin. 50 kilometrin matkalla voi kisata Kuopiossa 21.-24.2.2018 järjestettävällä Finland Ice Marathonilla. Multialla puolestaan järjestetään 9.-11.3.2018 Potkukelkkailun MM-kisat.