Satunnainen ratsastaja Rantasalmella

Vietän mahdollisimman paljon vapaa-aikaani Rantasalmella. Siellä ei ollut vielä  viikonlopun aikana säiden puolesta mahdollista lumikenkäillä tai retkiluistella, joten  päätin lähteä ratsastamaan maastoon islanninhevosilla Töppövillan vaellustallille.

 

Ratsastaminen on yksi luonnossa liikkumisen tavoista, joka tuntuu  edelleen omalta jutultani. Ensimmäiset kokemukseni islanninhevosista eli issikoista olivat Espoosta Fagerängin tallilla noin 20 vuotta sitten. Ihastuin jo silloin noihin kauniisiin ja omapäisiinkin pienikokoisiin hevosiin. Vuosien mittaan olen käynyt satunnaisesti eri puolella Suomea eri issikkatalleilla maastossa ratsastamassa.

Sain Töppövillan tallille mukaani Kankkusen Jarin, joka valitsi ratsastamisen sijaan kuvaamisen. Ensin meitä tervehti siellä ystävällisesti tallin omistaja ja ratsastusvaellusten opas Fabio Cuffaro. Seuraavaksi laitumella tulivat rapsultavaksi tamma Halla ja orivarsa Geisli.  Varsa oli hyvin ihastunut Jariin ja halusikin tulla hänen kuvattavakseen moneen otteeseen.

Olin ratsastanut aikaisemmin Hallalla pari kertaa ja kuten tallin muutkin hevoset, se on ystävällinen ja rauhallinen. Pidin erityisesti sen vauhdikkaasta töltistä ja laukasta.

 

Fabio ehdotti, että voisin kokeilla tällä 1,5 tunnin maastoretkellä Garpuria, joka on tallin toinen ruunapoika. Garpur on Fabion vaimon Islannin tuliainen. Toinen ratsastaja Maria sai ratsukseen ruuna Fróoin ja Fabion ratsu oli tamma Snekkja. Rantasalmelainen Maria kertoi käyvänsä kahdesti viikossa tallilla. Lähdimme yhdessä hakemaan hevosia laitumelta.

Garpur tuli mukaani reippaasti, mutta Maria sai leikkiä pienen hetken hippaleikkiä ratsunsa kanssa. Hevosilla on hevosen luonto, vaikka ne pieniä ovatkin. Kaikilla oli mahtavan paksu talvikarva.

Hevosharrastuksen yksi mukavista puolista on se, että saa hoitaa hevosia. Harjaaminen, kavioiden puhdistaminen ja suitsiminen ja satuloiminen kuuluvat hevosmiestaitoihin, joita kannattaa opetella. Minä olin vähän arka kavioiden putsaamisen kanssa, mutta Maria auttoi minua nostamalla kavioita kun minä putsasin niitä reippain ottein. Seuraavalla kerralla osaan jo varmasti paremmin.Garpur suhtautui touhuun rauhallisesti.

Satuloin ja suitsin Garpurin Fabion avulla ja hän valmisteli Snekkjan lähtökuntoon. Sitten olikin jo  aika lähteä Kantosaareen maastoihin. Kantosaari on nelisen kilometriä Rantasalmen keskustasta. Alue on metsäistä ja tasaista pelto- ja järvimaisemaa. Tallin uusi sijainti on mainio, sillä siellä on ratsastukseen sopivia rauhallisia hiljaisia auto- ja metsäautoteitä. Jos ei ole aikaisemmin ratsastanut, on Töppövillan vaellustallin ympäristö turvallinen paikka kokeilla lajia asiantuntevan ja ystävällisen oppaan kanssa. 

Mietin ennen maastoon menoa, ottaisinko kuvia pikkukameralla tai kännykällä. Päätin jättää kuvaamisen ja keskittyä hevosen kanssa läsnäoloon sekä luonnon hiljaisuudesta nauttimiseen. Oli mielenkiintoista luoda kontaktia Garpuriin ja hakea tuntumaa siihen, miten herkästi se kuunteli minua. Sillä tuntui olevan mukavasti menohalujakin.  

Ratsastimme vaihdellen rauhallisia käyntipätkiä reippaaseen menoon ravaten, töltäten ja laukaten. Lämpötilan ollessa nollan pinnassa sää oli paikoillen liukas. Fabio varmisti huolellisesti sekä ratsastajien että hevosten turvallisuutta maastossa. Meillä olikin hyvä tuuri lumen laadun takia; se irtosi hevosten kavioista itsestään, eikä pakkaantunut jäätieroiksi. Niitä olisi pitänyt kopistella kaviokoukuilla irti. 

Oli mukava katsella rauhassa vaihtelevia talvimaisemia ja kuunnella hiljaisuutta, jonka rikkoivat vain hevosten tuhahdukset ja kavioiden äänet niiden kahlatessa lumessa tai kopistessa tiellä.

Puolitoista tuntia hevosten ja mukavien ihmisten kanssa metsässä meni hetkessä ja toi hyvää mieltä. Sen jälkeen oloni tuntui samaan aikaan sekä energiseltä että seesteiseltä. Olin iloinen myös siitä, että säätiedotuksessa luvattu lumipyry tuli vasta ratsastusretken jälkeen. Kuulin Fabiolta, että Töppövillan hevoset ovat menossa Rantasalmen kirkonkylälle Lucian päivän kulkueeseen. Toivottavasti siihen päivään luvattu säätiedotus ei pidä paikkaansa ja he saavat nauttia kulkueesta mukavassa kelissä.

Maastoretkemme aikana hevosille, eikä ratsastajille tullut kova hiki. Hevoset pääsivät piehtaroimaan laitumelle tultuamme takaisin retkeltä. Rapsuttelin vielä tallille jäänyttä Hallaa jäähyväisiksi. Taidan tulla tänne ratsastamaan useamminkin. Kai heppatyttö voi olla tämän ikäisenäkin ?