Luovasti luonnossa

Luovan luontokuvauksen kurssilla Nuuksiossa

Olimme tammikuisena lauantaipäivänä Nuuksiossa luovan luontokuvauksen kurssilla Kattilan torpassa. Kurssin järjestäjänä oli Suomen Luontokuvausinsitituutti  ja kouluttajana oli Paavo Hamunen. Meitä eri puolilta eteläistä Suomea tulleita kuvaajia oli yhteensä kaksitoista. Muutamat heistä olivat olleet Paavon kursseilla jo aikaisemminkin. Kurssipäiväksi sattui pilvipoutainen sää ja pikkupakkasta. Metsässä ei ollut lunta ja jäätynyttä Kaitlampea reunustivat huurteiset puut. Ennen maastoon lähtöä kävimme Paavon johdolla teoriaa luovasta luontokuvauksesta läpi ja saimme tutustua Paavon inspiroiviin kuviin sekä söimme keittolounasta. 

Minulle tärkeitä ohjeita luovasta luontokuvauksesta eri tekniikoiden lisäksi (mm. monivalotus ja  kameran hallittu liikuttelu valokuvauksen aikana eli ICM ) olivat  erityisesti ne, että tuttua aihepiiriä voi katsoa uusin silmin ja aihe pitää kuvata loppuun ennen seuraavaan siirtymistä. 

Kolmen tunnin maastossa kuvaamisen jälkeen siirryimme lämpimään Kattilan torppaan, jossa  kahvi maistui ja siirryimme katsomaan kurssilaisten kuvia. Jokainen sai valita neljä kuvaa katsottavaksi ja niistä sai palautetta ja vinkkejä. Kurssin päätteeksi Paavo Hamunen kannusti meitä kokeilemaan päivän aikana harjoiteltuja asioita omassa lähiympäristössä.

Tarvon saarella kuvaamassa

Uusia oppeja piti pian päästä testaamaan. Seuraavana aamuna sunnuntaina oli Espoossa jo pieni pilkahdus auringosta, joten päätimme Kankkusen Jarin kanssa lähteä kuvaamaan Tarvaspään vieressä sijaitsevalle pienelle Tarvon saarelle. Gallen-Kalelan museon vieressä on mukava kahvilakin jonne ajattelimme mennä kuvausreissun jälkeen lounaalle ja kahville. Kuvaajat maisemassa herättävät aina mielenkiintoa ja meiltä kysyttiinkin kuvaammeko lintuja. Tällä kertaa kuvasimme kuitenkin maisemia ja kaikkea mitä matkalla sattuisi näkymään.

Tarvon saaren siltaa kävelessämme jää napsahteli ja rasahteli kaislikossa. Kuvasin kaislikon reunaa: sula meri kurkisteli ohuen jään alta.

Laajalahden tasainen ja lumeton peilikirkas jää sai Jari kaipaamaan retkiluistelua. Retkiluistelu on Jarin kotikulmilla Saimaalla nyt mahdollista. Luistelukelejä Laajalahdella saa vielä jonkin aikaa odotella. Auringon ja puiden heijastukset tekivät jään pinnalle omaa taidettaan.

Tarvon saarella liikkui jonkun verran ulkoilijoita ja koiria ulkoiluttavia pariskuntia iloisesti rupatellen. Pieneltä saarelta löytyi tilaa myös itsekseen hiljaa venyttelevälle kuntoilijalle ja kameroitaan ulkoiluttaville ihmisille. Meren rannalla kuvasimme jäisiä puiden oksia. Ihmettelin, miten hennot oksat pysyivät kannattelemaan jäätä sitkeästi katkeamatta.

Pysähdyimme Jarin kanssa kokeilemaan kameralla monivalotusta. Se on minusta kiinnostavaa, koska lopputulosta ei voi ikinä ennakolta tietää.

Minulta unohtuu usein ajan kuluminen kuvatessa, kun innostun luonnossa ympärillä näkemistäni asioista. Molemmille alkoikin jo tulla hieman vilu ja päätimmme kävellä takaisin Tarvaspään suuntaan. 

Kävi kuitenkin niin, kuten  tavallisesti yhteisillä kuvausreissuilla: "Vielä yksi juttu..." Sitten menimme yhdessä rantaan kokeilemaan vielä kameran tarkoituksellista heilauttamista. Se oli hauskaa, mutta useimmat kuvani tuntuivat joko todella psykedeelisiltä tai likinäköisen maisemilta. Sain kuitenkin kuvattua häivähdyksen aurinkoa. Luovasta luontokuvaamisesta sain uutta inspiraatiota tapaan nähdä ja kokea luontoa. Tätä pitää kokeilla lisää.