Lähiluonnossa lumikenkäillen

Joulun ja loppiaisen välillä tasaisen vaalea taivas ja leuto sää kutsuivat lumiseen metsään lumikenkäilemään Rantasalmelle. Teimme Kankkusen Jarin ja lapinkoira Miskan kanssa neljä parin tunnin iltapäiväretkeä tutuissa maastoissa Ruutananharjulla, Poronsalmella ja Vaahersalossa.  Kaikissa niissä paikoissa pääsee myös tulille joko laavulle tai kotaan.

Lähiluonnossa liikkumisesta voi tosiaan puhua silloin kun lumikenkäilemään pääsee suoraan pihasta kumpuilevaan harjumaastoon. 

Alle kymmenen kilometrin päässä on hieman erilaisempia maisemia. Poronsalmella sijaitsevassa Järvisydämessä on myös valmiita reittejä lumikenkäilyyn. Alueella sijaitsevasta näkötornista avautuu näkymä lumiselle, mutta osaksi tällä hetkellä jäättömälle Saimaalle.

Olen lumikenkäilyssä aloittelija ja tuntuu hyvältä, että pääsen kokeilemaan lajia kokeneen konkarin Jarin kanssa. Kumpikin meistä nauttii metsässä kulkemisesta itse valituilla ja tehdyillä reiteillä. Lapinkoira Miskakin on tottunut kulkemaan metsässä vyötärölläni kiinni olevassa vyössä hihnassa, jolloin minulla on kädet vapaana.

Ennen retkille lähtöä vilkaisimme päivän sääennustetta, sovimme yhdessä retken kestosta ja paikasta, pakkasimme reppuihin juomista, eväitä, taukovaatteet ja otsalamput sekä kännykät. 

Kerrospukeutuminen sopii lumikenkäilyyn: hengittävä ja lämmin aluskerrasto, välikerrasto ja tuulta pitävät ulkoiluvaatteet, pipo ja hanskat sekä tukevat vaelluskengät. Säärystimet ovat tarpeelliset lumessa tarpoessa. Lumikenkäilyn kokeilemiseen ja aloittamiseen ei tarvita välttämättä omia lumikenkiä ja sauvoja, koska niitä voi lainata tai vuokrata esimerkiksi ohjelmapalveluyrityksistä tai kuntien liikuntatoimesta. Lumikenkäilyn opettelu omatoimisesti onnistuu, kun tietää ja kokeilee perusasiat lumikengillä kävelemisestä, ylä- ja alamäissä liikkumisesta ja kääntymisestä.

Ennen lumikenkien hankkimista kannattaa kokeilla erilaisia lumikenkiä sekä kuulostella innostuuko lajista niin paljon, että hankkii omat sauvat ja lumikengät. Itse pidin kovasti TSL-merkkisistä lumikengistä, koska ne oli helppo säätää, pukea jalkaan ja riisua. Niillä liikkuminen tuntui käveltäessä luontevalta ja ne olivat tukevat ja pitivät hyvin ylä- ja alamäissä. Lisätietoja lumikenkäilystä löytyy Suomen Latu ry:n  sivuilta.Tarinoita talvisesta luontoliikunnasta löytyy myös Retkipaikan- blogeista.  

Kuljimme retkillämme hiljaisissa, lumisissa Rantasalmen metsissä kuunnellen käpytikan koputtelua ja  katsellen lumella olevia eläinten jälkiä. Rauhallista vauhtia lumikengillä liikuttaessa huomio kiinnittyi  luonnon pieniin yksityiskohtiin. Minä ihastelin puissa roikkuvia naavoja, joista tuli mieleen laulu Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Naavapuut olivat minusta kuin Simeoni"Liuhupartoja." 

Kovin pitkäksi aikaa  niitä kuitenkaan en voinut jäädä niitä ihastelemaan, sillä malttamaton lapinkoira Miska halusi mennä eteenpäin. Se haisteli  kuono pystyssä voimakkaasti ilmaa. Arvelimme, että lähistöllä oli ollut valkohäntäkauriita. Niiden jäljet löytyivätkin vähän matkan päästä kuusikon reunasta.

Miska kulki mielellään lumisessa metsässä meidän ihmisten tekemää valmiiksi tampattua polkua pitkin, jossa lumi ei ollut niin upottavaa. Sille haastellisimmat paikat  olivat peltoaukeat, jossa oli eniten lunta sekä pienten vetisten ojien ylitykset. Miskaa piti houkutella ja rohkaista hyppäämään ojien yli ja palkita nameilla. Välillä pysähdyimme huoltotauolle ottamaan juomista, syömään eväitä ja poistamaan koiran varpaiden väleihin juuttuneet lumipaakut.

Metsässä Jari kulki edellä ja teki Miskalle ja minulle liikkumisen lumessa helpoksi. Retkillä on hyvä vuorotella vetovastuuta, että kaikille jää myönteinen kokemus liikkumisesta. Lumikenkäily monipuolisena liikuntakehittää lihaskuntoa ja tasapainoa sekä nostaa helposti ja leppoisasti sykettä. Pientä aivojumppaakin siinä pääsee tekemään, kun yhdessä valitaan ja sovitaan, mitä kautta kuljetaan. Lumikenkäillessä pystyy  huomioimaan myös luontoliikkujien erilaisia tarpeita:  voi kokeilla haasteellisempaa tai helpompaa reittiä yhteisellä retkellä tai rivakampaa ja rauhallisempaa kulkemista.

Lumikenkäretkellä liikuimme monentyyppisissä maastoissa. Kuljimme Ruutananharjulla sekä Poronsalmella ala- ja ylämäkeä. Muutamassa kohtaa oli pikkusoiden ylittämistä. Vesi lirisi lumen alla kallioiden vieressä, koska maa ei ollut vielä jäätynyt. Vaahersalossa oli tasaista metsää ja peltoa sekä ojia. Tällaisilla lyhyilläkin retkilläkin maaston tuntemus ja hyvä harkintakyky olivat tärkeitä hyvän luontoliikuntakokemuksen kannalta. Pitää tietää minne mennä ja minne ei. Ja aina voi kääntyä takaisin omia jälkiään myöten.

Parin tunnin metsässä liikkumisen jälkeen meillä kaikilla sopivasti lämmin olo ja rento mieli. Kerta kerralta liikkeelle lähtö ja  varusteista huolehtiminen sujuvat minulta nopeammin: alkaa tulla jo rutiineja. Jari auttaa ja neuvoo minua mielellään lumikenkäilyssä, mutta enää hänen ei tarvitse kumartua säätämään ja kiinnittämään lumikenkien siteitä. Uusien taitojen oppiminen tuntuu aina hyvältä. Palattuamme venyttely, ruoka ja sauna tuntuivat hyvältä. Jari tosin totesi: "Jumi on voimaa, voima on jumia." Kaupunkilaiskoira Miska huolehti myös omasta venyttelystään, syömisestä ja lepäämisestä ennen seuraavaa retkeä. Seuraavaa lumikenkäretkeä odotin minäkin.