Hetki ennen talven tuloa

Pääkaupunkiseudulla eläimet ovat tottuneet melko hyvin ihmisten läsnäoloon. Ne käyvät aina uteliaasti tarkistamassa onko ihmisen läsnäolo turvallista niille vai ei. Välillä minusta tuntuu, että tekisi mieli selostaa omia havaintojani eläimistä David Attenboroughin tapaan hiljaa kuiskaten, eläinten ilmestyessä vähitellen paikalle, aivan kuin hyvin käsikirjoitetussa luontofilmissä. 

Säätiedotuksissa lupailtiin jo kunnon talven tuloa, joten päätin mennä katselemaan Espoon Laajalahdelle, olisiko siellä enää lintuja. Lapinkoira Miska sai tällä kertaa jäädä kotiin, sillä en halunnut että se häiritsisi lintuja tai minua kuvatessani. Läksin liikkeelle hyvissä ajoin ennen auringon laskua, joka on jo puoli neljän maissa tähän aikaan vuodesta.

Perillä Laajalahdessa näin lauman kanadanhanhia, sinisorsia ja  yhden joutsenen. Ennen kuin aloin lähestyä rannalla olevia lintuja säädin kameraani. Minulla on harrastelijakuvaajana vielä matkaa siihen, että kamera olisi käsieni ja aivojeni jatke. Siksi tällaiset hetket olivatkin loistavaa harjoittelua sekä kuvaamiseen että lintujen lähestymiseen. 

Minun periaatteeni kuvaamisessa on, että luontokuvia ei voi vain mennä roiskimaan, vaan se edellyttää luonnon kunnioitusta ja tuntemista. Liikuin hiljaa ja rauhallisesti lintuja kohti: välillä olin puiden takana, välillä kyykyssä maassa. Ne alkoivat pikkuhiljaa tottua minuun, kun en häirinnyt niitä. Päätin keskittyä kuvaamaan joutsenen touhuja kanadanhanhilauman seassa.

Rannalle ilmestyi yllättäen lenkkeilijä, joka totesi: "Nuo joutsenet eivät taida älytä lähteä etelään." Olen huomannut, että luontokuvaus on sosiaalinen laji. On mukavaa jutella ihmisten kanssa ja kuulla heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Aina löytyy myös uutta opittavaa; tarkistin kotona faktoja ja luin kyhmyjoutsenten ja kanadanhanhien  talvehtivan usein eteläisessä Suomessa.

Lenkkeilijän lähdettyä pääsin jonkin ajan kuluttua jo melko lähelle lintuja. Sain kuvata rauhassa joutsenta. Kauempaa lahdelta kuului muiden joutsenten ääntelyä. Odotin, että saisin nähdä niiden tulon rannalle. Tällä kertaa sain nähdä sekä syömis- ja siistiytymistouhuja.

Ilta-aurinko alkoi pikku hiljaa pilkahdella lahdelle ja huomasin, että nyt olisi oikea hetki siirtyä myötävalon puolelle, josta voisin saada ehkä hieman parempia kuvia.Vaikka linnut olivat jo jonkin verran tottuneet läsnäolooni, pelkäsin, että säikyttäisin ne liikkumisellani pois. Olin kuitenkin niiden kotikulmilla, en omillani. Linnut eivät kuitenkaan enää enemmälti kiinnittäneet minuun huomiota, kun en vaaninut niitä vaan olin jonkinlainen osa niiden maisemaa.

Pikku hiljaa valon määrä alkoi vähentyä Laajalahdella ja ajattelin, että kuvaamisen kannalta olisi sopiva hetki lähteä pois. Olin saanut kokea erilaisia hyviä kohtaamisia luonnossa. Joutsen katseli minua vielä ennen lähtöäni. Hanhet uivat viipyillen parveaan kohti. Lahdelta kuului enää sorsien naurua. Oli hetki ennen talven tuloa.