Luontohomssun mukana

Vietän mahdollisimman paljon vapaa-aikaani Rantasalmella. Siellä ei ollut vielä  viikonlopun aikana säiden puolesta mahdollista lumikenkäillä tai retkiluistella, joten  päätin lähteä ratsastamaan maastoon islanninhevosilla Töppövillan vaellustallille.   Ratsastaminen on yksi luonnossa liikkumisen tavoista, joka tuntuu  edelleen omalta jutultani. Ensimmäiset kokemukseni islanninhevosista eli issikoista olivat Espoosta Fagerängin tallilla noin 20 vuotta sitten. Ihastuin jo silloin noihin kauniisiin ja omapäisiinkin pienikokoisiin hevosiin. Vuosien mittaan olen käynyt satunnaisesti eri puolella Suomea eri issikkatalleilla maastossa ratsastamassa. Sain Töppövillan tallille mukaani Kankkusen Jarin, joka valitsi ratsastamisen sijaan kuvaamisen. Ensin meitä tervehti siellä ystävällisesti tallin omistaja ja ratsastusvaellusten opas Fabio Cuffaro. Seuraavaksi laitumella tulivat rapsultavaksi tamma Halla ja orivarsa Geisli.  Varsa oli hyvin ihastunut Jari...

Pääkaupunkiseudulla eläimet ovat tottuneet melko hyvin ihmisten läsnäoloon. Ne käyvät aina uteliaasti tarkistamassa onko ihmisen läsnäolo turvallista niille vai ei. Välillä minusta tuntuu, että tekisi mieli selostaa omia havaintojani eläimistä David Attenboroughin tapaan hiljaa kuiskaten, eläinten ilmestyessä vähitellen paikalle, aivan kuin hyvin käsikirjoitetussa luontofilmissä.  Säätiedotuksissa lupailtiin jo kunnon talven tuloa, joten päätin mennä katselemaan Espoon Laajalahdelle, olisiko siellä enää lintuja. Lapinkoira Miska sai tällä kertaa jäädä kotiin, sillä en halunnut että se häiritsisi lintuja tai minua kuvatessani. Läksin liikkeelle hyvissä ajoin ennen auringon laskua, joka on jo puoli neljän maissa tähän aikaan vuodesta. Perillä Laajalahdessa näin lauman kanadanhanhia, sinisorsia ja  yhden joutsenen. Ennen kuin aloin lähestyä rannalla olevia lintuja säädin kameraani. Minulla on harrastelijakuvaajana vielä matkaa siihen, että kamera olisi käsieni ja aivoj...